Vajaa viikko Mustialan maastokilpailuihin ja emäntää alkaa pikkuhiljaa jännittämään. Toisaalta on luotto siihen, että Valpuri on fyysisesti kunnossa, mutta maastokisoissahan mitä vain voi sattua! Henkisesti uskon kapasiteetin riittävän. Ylikorkeita narttuja lähtee pupun perään kymmenen, eli hirveästi ei kilpakumppaneita näytä olevan. Toivon lähinnä että sää suosii meitä, eli on viileää, ja sitä että koira palaa ehjänä pellolta.
Viime viikon lopulla käväisimme taas Itä-Suomessa ja heitimme molemmat talviturkkimme mäkeen; minä iloisena ja vapaaehtoisesti, Valpuri hieman vastahakoisemmin. Mun oli suoraan sanottuna pakko dipata tyttö mereen, sillä ajomatkalla ilmastoimattomassa autossa tuli todella kuuma. Hirveetä loiskintaa se uintireissu oli ja jonkin aikaa mua katsottiin erittäin pahalla silmällä.. Hiekkakuopilla sitten vedessä lotraaminen oli huomattavasti hauskempaa, kun Valpu tiesi lätäköiden olevan matalia. Tässä todistusaineistoa:

 



Olen tässä jo muutaman vuoden ajan lueskellut asiaa koiran kilpailuihin valmistautumisesta ja yrittänyt sitten soveltaa oppimaani meidän arkeen. Me liikumme paljon ylipäätänsä, sillä mä haluan itsekin pysyä kunnossa. Lenkkimme koostuvat eripituisista kävelylenkeistä, hölkästä, metsässä samoilusta sekä puistoilusta/peltoilusta. Yritän nähdä mahdollisimman paljon koirakavereitamme, joiden kanssa Valpuri tykkää juosta ja leikkiä. Tuntemattomien koirien kanssa puistoillaan harvemmin. Käytän myös hyväkseni koirapuistojen 'off-aikoja', jolloin voin heitellä siellä frisbeetä tai palloa. Vieheharkat ovat varmaan paras mittari kunnon seuraamiseen ja Valpuri on kyllä muutamasta vedosta palautunut todella nopeasti. Hauskin oli huomata Paloheinän treeneissä viileällä kelillä, ettei tyttö kuudenkaan vedon jälkeen edes hengästynyt!

Ruokapuoli koostuu meillä raa'asta lihasta, tosin mulla on aina varuiksi kaapissa säkki nappulaa jota menee silloin kun jääkaappipakastimen lokero näyttää pelkkää valoa. Valpurillahan oli pentuna ongelmia vatsansa kanssa, mutta nykyään sille on kehittynyt ihan loistava sietokyky, enkä edes muista milloin olisi viimeksi ollut löysällä (poislukien hurjan peltorallin jälkeiset ripulit). Viikkoina joihin on sisältynyt paljon raskasta liikuntaa, olen lisännyt ruokaan ihan läskiä. Kolmessa vuodessa koiraa on oppinut lukemaan hyvin (hälyttävää jos ei olisi) ja liikunta sekä ruokailu menee koiraa seuraten. Kuoppailupäivien jälkeen Valpu on kulkenut hihnassa pari päivää, tosin tänään sai juosta muutamat spurtit, huomenna onkin taas Kartanon harkat (=kopitustreenit) ja tiistaina sloughipennun tapaamista sekä agility. Kummasti tätä ohjelmaa näin kesällä riittää. Loppuviikko ladataan sitten akkuja, syödään nopeasti sulavaa ruokaa (ei luita) ja toivotaan että helteet jatkuisivat vasta ensi viikolla!

Sokerina pohjalla on sitten kisojen jälkeisellä viikolla häämöttävä hieronta-aika. Mulla on sellanen tunne, että hirveesti ongelmia ei Valpurin lihaksistosta löydy, mutta tietenkin sieltä voi jotain ylläriä pukata.

 







Olen sitten nähtävästi uinunut talviunilla eikä blogi ole päivittynyt itsestään. Ei se mitään, täällä ollaan edelleen. Mitään isompaa ei oikeastaan meidän elämässä ole tapahtunut, voisi sanoa että kaikki on mennyt oikein hyvin. Valpuri täytti kuukausi sitten kolme vuotta ja juhlimme päivää hiekkakuopilla:

Valpurin rakkain juoksukaveri on kuvassakin näkyvä punainen frisbee. Tyttö on sen omistajana jopa miltei maaninen, eikä suostu päästämään siitä irti. Joudunkin odottamaan kunnes mielenkiinto lelusta hetkeksi herpaantuu ja nappaamaan sen salaa pois. Valpu myös juoksisi tämän perässä varmaan siihen asti että taju menisi kankaalle, joten piilotan frisbeen kuoppailun lopuksi kassiin piiloon. Autossa lelu ei enää kiinnostakaan. Jatkoimme myös vanhaa lempiharrastustamme, eli agilityä, talvella. Valpuri on edelleen yli-innokas, joka välillä tuottaa minulle hieman päänvaivaa, sillä tyttö ehtii jo omavalintaiselle seuraavalle esteelle (yleensä puomi) ennen käskyäni. :D Rataa mennessämme Valpun toilailut alkavat naurattaa niin paljon, että joudumme välillä vähän hengähtämään. Koiralla kuitenkin on selvästi todella hauskaa ja niin voin sanoa milnullakin olevan!
Harrastammekin lajia leikkimielellä ja omaksi iloksi, joten en ole kiinnittänyt suurempaa huomiota kontakteihin sun muuhun hienosäätöön. Kesän ajan treenaamme seurassa ulkokentällä ja saamme myös osallistua vapaavuoroille.
Vinttikoiramaiset harrastukset herätämme talvilevolta ensi viikolla kun pentutreenit starttaavat. Valpurihan ei pentu enää ole, mutta koska emme ole edes kokeilleet kopista lähtöä, on se paras hoitaa käsivieheen kanssa. Sen jälkeen olisi luvassa sitten kokonainen kierros moottorivieheen perässä. Me edistymme hitaasti, mutta varmasti. Maastopuolella olemme siinä mielessä paremmassa tilanteessa, että Valpu starttaa ensimmäisissä kilpailuissaan kolmen viikon päästä. Pääsimme jokunen viikko sitten harjoittelemaan juoksemista kaverin kanssa ja se meni niin hyvin, että uskalsin ilmoittaa kisoihinkin. Treenarina olen vieläkin ihan aloittelija ja todella epävarma siitä missä mennään. Valpu on kuitenkin liikkunut kevään kiiman jälkeen paljon vapaana, eikä sitä oikeastaan lannista kuin kuumuus. Huomenna testaankin palautusjuomaa agitreenien jälkeen.
Näyttelyt ovat meidän osalta aika pitkälti pulkassa tai ainakin tauolla. En ole itse harrastukselle niin kovasti syttynyt, että haluaisin sen enempää tapahtumien perässä reissata. Kesän aikana osallistumme varmaan muutamiin lähitienoon karkeloihin, mutta kyllä tämä juoksutouhu on enemmän minut vienyt mukanani! Päivittelen varmaan seuraavalla kerralla sitten kisakuulumisia.. Huh, jännittää jo nyt!!

Alkusyksy siis!

Meillä on mennyt pari viime kuukautta todella vauhdikkaasti! Ollaan tavattu monia whippetkavereita, tarkoittaen sitä että Valpuri on saanut olla omassa elementissään, eli juosta, juosta ja vielä juosta. Sekä välillä kaulailla, pusutella sekä painia.
Lisäksi ollaan elvytelty vinttikoiraharrastuksia, eli kävimme Hyvinkäällä kokeilemassa maastoja sekä useamman kerran Kartanon rataharkoissa (pentujen..). Hyvinkäällä Valpuri ei taaskaan näyttänyt välittävän tuon taivaallista siitä että muut juoksivat ja moottori jyrsälsi, sen sijaan tyytyi istuskelemaan kuninkaallisesti sekä tarkkailemaan mahdollisia leikkikavereita. Mietin jo että mitähän tästäkin tulee, mutta onneksi sain paljon apua sekä neuvoja mm. Valpurin emän kasvattajalta sekä usealta muulta taholta. Meidän vuoromme tullessa tyttö ei tosiaan tajunnut ollenkaan miksi seisomme nurmikolla ja mä kuiskailen 'pupu' sanaa korvaan.. Kuitenkin alkuihmetyksen jälkeen, syöksyi hän salamana perään ja heitti koko keikan oikomatta tai keskeyttämättä. Koitoksen jälkeen huomasin selvästi ettei Valpuri ollut todellakaan joutunut aikaisemmin näin rankkaan rasitukseen, suorastaan tärisi hetken, mutta sain onneksi hyvät venyttelyohjeet joita käytettiin sitten taas kotona illalla. Jäi tosi hyvä mieli harkoista ja seuraavaksi pitäisi sitten kokeilla parin kanssa juoksua, en todellakaan aio ilmoittaa Valpuria kisoihin ennen kuin voin olla varma että se on viehevarma eikä häiriköi paria.
Kartanolla ollaan myös koettu selvää edistymistä. Nyt jo radan vierellä viehe kiinnostaa kovasti, viimeksi tosin se moottori, joka ennen oli aika pelottava.. Mietin että kokeilisimmeko jo ensi kerralla kopitusta, toisaalta meitä on kannustettu kokeilemaan sitä mahdollisimman pikaiseen, mutta sitten taas en halua että Valpuri ei tiedä yhtään mitä ollaan tekemässä ja jää siihen kopin viereen. Kaikki vinkit ovat siis tervetulleita!

Näytelmäuraa jatkoimme Kouvolassa 18/8. tuomarina Tino Pehar. Valpuri oli avoimen luokan toinen saaden eri:n ja SA:n. Ei paha!
' Nice in type. Good proportions. Good head. Exc. outline. Exc. front. Moves with enough drive.'
Kiva kuulla, mutta jäi vähän orpo olo. Jotenkin toivoisin että tuomari olisi perusteellisempi ja siksi pidän erityisesti kasvattajatuomareista. Mutta mikä mä oon sanomaan, kun ollaan vasta aloittelijoita tällä alalla.

Muuten Valpurilla tuntuu olevan teini-ikä vihdoin ohitse! Voidaan siis tavata kaikenlaisia kavereita ilman huolta että tyttö pyörittää niitä liikaa maassa.. Kuonokoppaakaan emme ole pahemmin tarvinneet, vaan leikit ovat sujuneet hyvässä yhteisymmärryksessä. Tiuku-whippetin kanssa alkaa jo muodostua jonkinlaista sidettä, tänäänkin tytöt niin kivasti leikkivät ja hoitivat toisiaan.

Siis kohti uusia koitoksia! Maanantaina harkat ja seuraava näyttely Jyväskylässä joskus hamassa tulevaisuudessa!

Näyttelyarvosteluja

No niin, ensiksi arvostelu Mustialasta 3.6.2012, tuomarina Molly Rule-Steele, Australia:
Avo-ERI
'Large, white bitch. Pleasing head, eye. Sharp neck-> shoulder. Well layed shoulder. Good return upper arm. Good depht to chest. Good tuck up to loin. Moderate angulation. Moves true going. Coming her wrists are loose. Moves well in profile. Like more reach.'

Sitten Kartanolta 22.7.2012, tuomarina Birgit Wamberg, Tanska:
Avo-ERI
'Classic head. Well developed body. Well laid shoulders. Good spring of rib. Very nicely arched topline. Short silky coat. Very nice lines in silhouette. Strong thighs, elegant bone. Broad loin rand croup. Well set tail. Moves with a balanced stride, not quite true coming.'

Sateisena maanantaina toukokuun lopulla pääsimme Tuomarinkartanolle ottamaan Valpurista virallisen mitan. Olin ottanut myös näyttelyhihnan ja muuta sälää mukaan optimistisesti ajatellen että ehtisimme myös näyttelytreeneihin, mutta ehei, kuuden koiran mittaamiseen menikin kaksi tuntia! Onneksi oli mukavaa seuraa eikä odottelu tuntunut niin pitkältä.
Valpuria kammoksutti mittauspöytä, veikkaisin johtuvan siitä että huone oli muutenkin pieni ja täynnä ihmisiä. Ensin tyttö kyyristeli ja tärisi, enkä saanut antaa edes nameja, mutta silittelyn ansiosta onneksi rentoutui ja jopa seisoi ihan kivasti siinä- tuloksena 48,5 cm, eli pienempi kuin olin odottanut! Tässä huomaa taas miten silmä hämää, Valpuri on sen verran raamikas ja kuiva, että näyttää isommalta kuin on.
Meillä ovat nämä juoksutouhut jääneet kyllä tältä keväältä totaalisen pois, ihan omistajan epäaktiivisuudesta johtuen. Voin jo tunnustaa että ennen kuin saan ajokortin, me tuskin tulemme käymään treeneissä kovin tiuhaan. Mutta misseilemässä sentäs käytiin!
Eli olimme Whippet-Harrastajien erikoisnäyttelyssä 3.6. Mustialassa Forssan lähellä. Hienosti saatiin reissu järjestymään Annan ja poikien matkassa, ei mukavammin voi reissata kuin hyvässä seurassa mahtavin varustein= tilava auto ja näyttelyteltta! Saavuimme paikan päälle yhdeksän maissa aamulla ja aloimme pystyttämään katosta. Mä sain epäonnekseni verta virtaavan haavan sormeeni joka on vieläkin auki, mutta onneksi löysin myös laastarin.. :) Valkoiseen näyttelyhihnaan valitettavasti tuli pari epäilyttävää läikkää, mutta ei sitä kukaan huomannut!
Koiran kanssa lähinnä istuskeltiin teltassa, siellä oli juuri mukavan trooppinen ilmasto ja lämmin vaikka taivaalta tulikin pisara jos toinen. Tapasin mukavia ihmisiä ja paaaljon uusia koiria seuraten samalla urosten kehää joka oli siinä edessämme. Myös Valpurin kasvattaja Taru oli paikalla ja menimme sitten peräkkäin avointen narttujen kehään. Mulla on aivan kamala esiintymiskammo (kaikki ystävät tietävät miten panikoin ja tärisen), mutta tällä kertaa se ei onneksi jostain syystä vaivannut. Jännitys ei tuntunut myöskään tarttuvan Vomppeen joka käyttäityi juuri niinkuin kuuluukin! Ainoa ettei se malttanut seistä kauniisti kovin kauaa paikoillaan. Tuomarina toimi australialainen Molly Rule-Steele, josta pidin paljon. Näin keltanokalle on mukavaa kun tuomari on tosi rauhallinen sekä avustaa pöydällä. Valpuri siis seisoi nätisti juuri sen ajan kun käytin lihapullaa sen nenän edessä, heti kun annoin herkun, se veti jalat alleen ja näytti katkaravulta! ;,D Tuomari siis siirteli jalkoja ja tunnusteli tosi tarkasti. Mulle oltiin vinkattu että liikkeet takaa ja edestä pitäisi näyttää hitaasti, eli koiran kanssa kävellen. Mentiin sitten ees taas ja lähdettiin ravaamaan ympyrää, jonka jälkeen tuomari sanoi että näyttää vauhdissa paljon paremmalta, menkää uudestaan! Ainakaan ei tullu kylmä kun liikuttiin niin paljon. Näin saimme sitten eri:n, joita ei tällä kertaa annettu kamalan paljon, varsinkaan junnu/nuortenluokissa. Loppupeleissä ei sijoituttu, mutta oli silti mukavaa taas pyörähtää kehässä. Lisäksi saimme hyvää palautetta kasvattajalta, joka ihan oikeasti nostatti mun itsetuntoa kovasti! Kiitos Taru! Tässä Valpuri kehässä, kuvaajana Maisa Kauniskangas:

Minut tuntien arvostelu ei just tähän hätään löydy, mutta lisään sen tänne kun tulee eteen!
Seuraavaksi meillä on vuorossa Tuomarinkartanon vinttarinäyttely heinäkuun lopulla, oikeastaan mulla olisi intoa mennä jo aikaisemmin kehään, mutta impulsiiviselle ihmiselle ei sovi se että ilmoittautuminen on ainakin kuukautta ennen! :)
Muuten meininki on frisbeen heittoa (ai, se on niin rakas!), kävelyä, metsäilyä, hölkkäämistä ja pyöräilyä, toivottavasti pääsemme tapaamaan paljon sekä rotu- että muitakin kavereita lähiaikoina!

21/5/2012

Kesä luetaan alkaneeksi silloin kun mamma kulkee toppi päällä ja Valpurille tulee kuuma ihan vaan ulkona ollessa!

Kevät on ollut tytölle mitä onnellisinta aikaa, kun mä olen lukenut pääsykokeisiin ja loppuajan oikeastaan ulkoillut koiran kanssa. Olen monen vuoden tauon jälkeen taas innostunut valokuvaamaan ja Valpurinkin sivut tulevat vastaisuudessa päivittymään kuvista! Valokuvaajana mua kiinnostaa koiran syvimmän olemuksen ja yksityiskohtien pyydystäminen. Perus pokkarilla varsinkin tuo viimeinen kohta on hieman haastava toteuttaa, mutta niinkuin sanotaan, yrittänyttä ei laiteta!
Olemme siis molemmat nauttineet ulkoilusta täysin sydämin. Koska mä olen aika menevä ihminen, me vaelletaan välillä ihan hurjiakin matkoja. Nopeus tietenkin vaihtelee, enkä ikinä katso lenkin pituutta, mutta kotiin tullessa ihan tuntee liikkuneensa. Mulla on vaan sama vaiva kuin koiralla, eli en kestä kesähelteitä kamalan hyvin. Luulen että tullaan kovastikin liikkumaan rannan tuntumassa jossa kävisi edes pienoinen tuulenvire, jos vain mahdollista.
Huomenna minut siis päästetään pitkästä piinasta ja saan taidehistorian pääsykokeet alta pois. Sitten katsomme olosuhteita (ja rahatilannetta) ja niistä riippuen lomailemme vähän tai paljon.. Tulossa olevia koiramaisia tapahtumia on nyt ainakin Valpurin virallinen mittaus Tuomarinkartanolla 28.5. (olen laskenut että siihen mennessä juoksujen pitäisi olla ohi ja uskallamme taas koirienilmoille) ja Whippet-näyttely 3.6. Avoimeen luokkaan oli ilmoittautunut huimat 30 narttua, mahtavaa, mutta samalla niin jännittävää! Tiedän että meillä on kauniisti seisomisen suhteen vielä paljon treenattavaa, mutta toivottavasti osaisimme edes hieukan enemmän silloin kahden viikon kuluttua!

Kuvia Haminan reissulta 11.-13.5.

'Heitä jo se frisbee!'

Tuli kuuma!

'Jos mä vähän tätä vatkaan'

Metsän oliot Ahvenkoskella

Hymy :)

Haminan montut ovat hienot!