Kuvia

Koiranäyttelyistä.

Valpurin näyttelyura korkattiin epävirallisessa whippetnäyttelyssä, Piccolo Eventossa, 13.8.2011. Päivä kului suurinpiirtein niin, että istuttiin kehän laidalla ja seurattiin mitä siellä kuuluu tehdä. Osallistuimme junioriluokkaan, jossa oli kolme nuorta narttua. Kaikki meni erinomaisen hyvin pöydällä seisomiseen asti, joka ei meiltä onnistunut.. Onneksi tuomari oli ihanan kannustava ja saatiin kuitenkin hyvää palautetta. Sijoituimme toiseksi ja saimme kotiin muistoksi pinkin pokaalin (sekä 2kg Royal Caninia, jota meillä ei syödä- pitäisi antaa lahjakortti eteenpäin).
Seuraava näyttelymme oli SVKL:n päänäyttely 18.9. Tampereella. Matkustimme sinne edellisenä päivänä ja yövyimme ystäväni vanhemmilla Petsamossa ihanassa omakotitalossa. Kävimme lauantai-iltana katsastamassa Kaupin vinttikoiraradan sijainnin sekä lenkkeilimme ympärillä olevissa metsissä. Sunnuntaina olimme näyttelyalueella jo heti aamulla ja kiertelimme siellä 'hieman' eksyneinä. Valpuri shoppasi pari takkia ja linnoittauduimme sitten kehän vierelle. Kasvattajamme Taru tuli puolenpäivän aikoihin ja sain häneltä erittäin positiivista palautetta koirastani. Hän oli lupautunut nayttämään Valpurin ja treenaili hetken sen kanssa. Heidän mennessä kehään piilouduin teltan taakse ettei Valpuri pyrkisi luokseni ja valitettavasti jouduin missaamaan heidän esityksensä. No, he tulivat hyvillä mielin kehästä, sillä Valpuri oli voittanut luokkansa (juniori) ja sai vielä SA maininnan! Loppukilpailussa ei kuitenkaan tyttö sijoittunut. Tässä tuomarin ( Niksa Lemo, Kroatia) arvio:

'Strong female, LC. (?) size, nice face. Good bodylines. Very nice, sound movement.'

Seuraavaksi suuntaamme kohti Lohjaa, whippet-tapahtumaan, 26.11. Tämä on taas minulle hyvää harjoitusta koiran esittämiseen!

Tässä yksi facebookista löytämäni kuva, kuvaajaa en valitettavasti tiedä.

Valpuri

Tämä on Valpurin, Tarumetsän yöttömänyön juhlan, ikioma blogi. Minä (Monna aka Fiammas) toimin kirjurina ja tulen vaihtelevasti päivittelemään meidän kuulumisia.

Päähenkilöstä:

Valpuri on whippet narttu, joka syntyi Lempäälän kunnassa Pirkanmaalla 22.4.2010 Tarumetsän kennelissä. Tarkat tiedot löytynevät täältä: *klik*

Luonteeltaan Valpuri on mitä mainioin kumppani minulle. Kotona se on rauhallinen, mutta ulkona lähtee taas ihan toinen vaihde päälle! Se tulee toimeen lähes kaikkien koirien kanssa, mutta aktiivisesti paimentavat koirat saattavat herättää tunteiden kuohuntaa ja voi hammaskin välkähtää. Whippet on myös kokoonsa nähden (Valpuri n. 49cm) täpäkkä paketti ja pienet koirat jäävät helposti jalkoihin kun vauhti yltyy. Onneksi mitään kuperkeikkaa kummempaa ei ole sattunut. Valpuri ottaa omakseen lähes kaikki ihmiset joihin se pääsee tutustumaan, myös koirapuiston tädit saavat paljon suukkoja suoraan suulle.. Epäilyttävät ihmiset (varsinkin sellaiset jotka tulevat metsästä) sensijaan haukutaan.
Valpuri tykkää ajaa kaikkea liikkuvaa, jänikset ja oravat ihan ykkösinä, ja se lenkillä bongaileekin kaikki paikat joissa eläimiä on näkynyt. Kissahyökkäyksen kohteeksi joutumisen jälkeen V on karttanut tuota lajia, mutta nyttemmin on yrittänyt niidenkin perään päästä jos ollaan ulkona törmätty. Iltaisin Valpuri aloittaa puuhaamisen, se esim. rakastaa kumista palloaan jonka sisältä satelee herkkuja sitä pyöritellessä. Yksi mainio leikki on myös se, kun minä olen pesemässä hampaita, tulee Valpuri kuikuilemaan kylpyhuoneen ovelle ja minun pitää päristen ajaa sitä takaa, jolloin V syöksyy lelun kimppuun. Kun palaan hommiini, tämä toistuu.

Harrastuksista.
Koska Valpuri on minun ensimmäinen koira, olemme käyneet kokeilemassa erilaisia harrastuksia. Valpuri tuli minulle 2010 juhannuksena ja syksyllä menimme arkitottelevaisuus kurssille. V oli silloin viisi kuukautta. Olimme jo opetelleet kotona kaikki kurssilla käydyt asiat (mm. istu, paikka), mutta niitä oli ihan kiva tehdä ryhmässä. Ystäväni näytti pikkuisen ensimmäisessä Match Showssa 6kk iässä ja muistaakseni Valpuri oli sinisten neljäs. Mitään näytelmäharjoituksia emme olleet tuolloin tehneet ja Valpuri oli aika pomppiva kehässä.. Loppusyksystä osallistuimme pentuagility-kurssille ja tämä laji olikin sitten meille todella sopiva. Jo toisella kerralla Valpuri hyppi innoissaan kurssipaikan ovea vasten eikä meinannut malttaa odottaa omaa vuoroaan! Ainoita ongelmia tuotti putki, jonka läpi saimme koiran menemään vasta viidennellä tunnilla. :D Onneksi kurssin vetäjä oli vinttikoiraihmisiä ja ymmärsi hyvin Valpurin ajatusmaailmaa. Toisella pentukurssilla pääsimme jo kokeilemaan ratoja ja meidän suoritus päättyi aina Valpurin pöydälle hypähtämiseen ja pusujen satelemiseen ohjaajalle! Agilityuramme jatkui tästä Itä-Helsingin Agilityseuran pääsykokeisiin, jotka läpäisimme. Ensimmäisen koetunnin aikaan oli koiralla sitten niin paha ripuli, että jätin sen suosiolla kotiin ja menin itsekseni katsomaan harjoituksia. Taso oli kuitenkin niin kova ja vetäjän kilpailuvietti korkea, joten päätin vetäytyä hiljaisesti taka-alalle ja tulevaisuudessa toivottavasti jatkamme tätä harrastusta ihan leikkimielessä.
En ollut suunnitellut Valpurin viemistä vieheen perään kunnes tapasimme koirasaaressa aivan ihanan ihmisen, joka suostutteli meidät tulemaan Tuomarinkartanon harjoituksiin. Ensimmäiset treenit käsivieheen perässä kesäkuussa menivät hyvin ottaen huomioon että emme olleet leikkineet ollenkaan 'rättileikkejä'. Valpuri ajoi innolla sekä myös tappoi vieheen. Seuraaviin harjoituksiin emme kuitenkaan päässeet, sillä ensimmäiset juoksut alkoivat. Elokuussa menimme sitten kokeilemaan moottoriviehettä, mutta se oli liian pelottava. Valpuri ajoi sitä hetken pysytellen kaukana moottorista ja kääntyi sitten katsomaan minua. Pari viikkoa sitten kävimme ensimmäisen kerran Paloheinän harjoituksissa ja niissä olisi tarkoitus jatkossa käydä. Tulevaisuus kertoo tuleeko tästä meille harrastus.
Olemme myös käyneet rallytoko sekä Mejä- kurssit, mutta ne eivät tuntuneet omilta.

Valpuri 6kk vanhana Kristiinan kanssa ensummäisessä Match Showssaan Sahaajankadulla.