Kuulumisia meiltä pitkästä aikaa!
Kevät menikin sitten hurahtaen ja nyt onkin jo ihan kesä! Valpurin kanssa olemme harjoittaneet ihan perus lenkkeilyä sekä harjoiteltu jonkin verran (liian vähän, otan itseäni niskasta kiinni!) kesän näyttelyitä varten. Kevättä piristytti muutamat vinttikoiratreffit. Tässä poseeraamme Munkkiniemessä EGU:n yhteislenkillä maaliskuussa:
Sitten kävimme kirtämässä Seurasaaren TK:n porukan kera:
Kuva Tytti Saviaro
Vaelsimme Mustavuorella Annan, Topin ja Rypyn kanssa, kuvat Anna Mikkonen:
Huhtikuun lopulla osallistuimme Munkkiniemessä pidettyyn Match Showhun. Sää oli aika kalsea ja tuuli kovin, mutta Valpuri oli oma kiltti itsensä kehässä. En saanut sitä seisomaan kauniisti, mutta muuten se käyttäytyi oikein mallikelpoisesti. Tapasimme siellä pienen ja sievän Lempi whippetin:
Valpurilla alkoi toinen kiima 3.5. ja ollaan nyt sitten kuljettu tiukasti remmissä. Liikunnan piristämiseksi ollaan alettu hölkkäämään sekä jatkettu viime kesänä harjoiteltua pyöräilyä. Mä käytän monitoimitalutinta, joustopalaa ja valjaita koiralla- niillä pärjää ihan hyvin! Juokseminen on meillä aikamoista.. Ensin mennään tosi nätisti vierellä, sitten yks kaks pysähdytään tien penkkaan leikkimään liian houkuttelevalla kepillä, jolloin omistaja sinkoutuu johonkin suuntaan. Mutta onneksi suurin osa matkasta taittuu ihan mukavasti!
12.5. olikin sitten vuorossa Haminan näyttely. Jännitin jo pitkään etukäteen, sillä sen lisäksi että olen näyttelyamatööri, piti miettiä mihin saan tuoksuisen nartun uroksilta piiloon. Sain lainaksi valtavan häkin, mutta useista yrityksistä huolimatta en Valpuria sen sisään! Houkuttelin edellisenä päivänä lihapullien avulla, ilman toivottua tulosta.. Valpuri venyi ja venyi häkin sisään niin että se juuri sai napattua herkut, mutta takapää pysyi visusti häkin ulkopuolella. En tajua. Lohjalla tyttö oikein innoissaan meni Rypyn häkkiin ja näytti viihtyvänkin siellä. No, meillä oli se kapistus kuitenkin näyttelyalueella mukana ja leiriydyttiin sivuun. Onneksi samaan aikaan tuli muitakin whippetihmisiä ja meidän kaikki vierustoverit olivat narttuja. Itseasiassa Valpurin kiima ei vaikuttanut mitenkään koko näyttelyyn. Yksikään uros ei näyttänyt erityistä kiinnostusta. Kumma, mutta oikein hyvä juttu!
Haminassa kävi raivoisa tuuli. Mä tärisin aivan järkyttävästi koko sen vajaan pari tuntia mitä siellä vietettiin (olin siis pukeutunut aivan väärin). Käytiin ennen narttukehän alkua pikaisesti kokeilemassa pöydällä seisottamista ja meidät tunnistettiin! Pikkuliisan kasvattaja tuli tervehtimään ja sanoi Valpurin olevan täysin emänsä (Pikkuliisan Citronella) näköinen! Hän toimikin sitten mun tukena ja turvana koko esiintymisemme ajan antaen hyviä vinkkejä. Tapasin myös Valpurin serkkutytön, harmi etten muista koiran nimeä.
Valpuri esiintyi siis avoimessa luokassa. Tälläkään kertaa ens saanut Valpuria seisomaan nätisti. Se kyllä oli ihan rauhallinen, mutta veti jalat aina takaisin haluamaansa asentoon kun mä niitä yritin asetella. Puh, ikuisuus ongelma. Liikkuminen meiltä kuitenkin sujuu ainakin mun mielestä tosi hyvin!
Tuomari juoksutti meidät ees taas, mutta ei ympäri, joka oli mulle suuri ihmetyksen aihe, sillä osa koirista kiersi kehän. Sit yritettiin poseerata maassa kun arvostelua kirjoitettiin ja mä luulin meidän vuoron loppuneen jo kun kehäsihteeri tuli kertomaan tuloksia. Kehän laidalta meidät kuitenkin hoputettiin vielä takaisin poseeraamaan ja suoraan sanottuna olin kyllä aivan ulalla. Valpuri sai kun saikin ERI:n ja oltiin avoimen luokan kolmansia. Harmi ettei sijoituttu paremmin ja saatu SA:ta. Tässä Valpurin arvostelu:
'
Excellent size and type. Feminine head with very nice expression. Excellent neck and chest. Good bones and angulation. Fallin a bit too much in the croup. Movin well. Coat ok.'
Tavoitteena olisi nyt harjoitella ja harjoitella seisotusta, käydä pari mätsäriä ja suunnata Mustialan whippet-näyttelyyn hyvin valmistautuneina!
