21/5/2012

Kesä luetaan alkaneeksi silloin kun mamma kulkee toppi päällä ja Valpurille tulee kuuma ihan vaan ulkona ollessa!

Kevät on ollut tytölle mitä onnellisinta aikaa, kun mä olen lukenut pääsykokeisiin ja loppuajan oikeastaan ulkoillut koiran kanssa. Olen monen vuoden tauon jälkeen taas innostunut valokuvaamaan ja Valpurinkin sivut tulevat vastaisuudessa päivittymään kuvista! Valokuvaajana mua kiinnostaa koiran syvimmän olemuksen ja yksityiskohtien pyydystäminen. Perus pokkarilla varsinkin tuo viimeinen kohta on hieman haastava toteuttaa, mutta niinkuin sanotaan, yrittänyttä ei laiteta!
Olemme siis molemmat nauttineet ulkoilusta täysin sydämin. Koska mä olen aika menevä ihminen, me vaelletaan välillä ihan hurjiakin matkoja. Nopeus tietenkin vaihtelee, enkä ikinä katso lenkin pituutta, mutta kotiin tullessa ihan tuntee liikkuneensa. Mulla on vaan sama vaiva kuin koiralla, eli en kestä kesähelteitä kamalan hyvin. Luulen että tullaan kovastikin liikkumaan rannan tuntumassa jossa kävisi edes pienoinen tuulenvire, jos vain mahdollista.
Huomenna minut siis päästetään pitkästä piinasta ja saan taidehistorian pääsykokeet alta pois. Sitten katsomme olosuhteita (ja rahatilannetta) ja niistä riippuen lomailemme vähän tai paljon.. Tulossa olevia koiramaisia tapahtumia on nyt ainakin Valpurin virallinen mittaus Tuomarinkartanolla 28.5. (olen laskenut että siihen mennessä juoksujen pitäisi olla ohi ja uskallamme taas koirienilmoille) ja Whippet-näyttely 3.6. Avoimeen luokkaan oli ilmoittautunut huimat 30 narttua, mahtavaa, mutta samalla niin jännittävää! Tiedän että meillä on kauniisti seisomisen suhteen vielä paljon treenattavaa, mutta toivottavasti osaisimme edes hieukan enemmän silloin kahden viikon kuluttua!

Kuvia Haminan reissulta 11.-13.5.

'Heitä jo se frisbee!'

Tuli kuuma!

'Jos mä vähän tätä vatkaan'

Metsän oliot Ahvenkoskella

Hymy :)

Haminan montut ovat hienot!

Se on alkukesä!

Kuulumisia meiltä pitkästä aikaa!
Kevät menikin sitten hurahtaen ja nyt onkin jo ihan kesä! Valpurin kanssa olemme harjoittaneet ihan perus lenkkeilyä sekä harjoiteltu jonkin verran (liian vähän, otan itseäni niskasta kiinni!) kesän näyttelyitä varten. Kevättä piristytti muutamat vinttikoiratreffit. Tässä poseeraamme Munkkiniemessä EGU:n yhteislenkillä maaliskuussa:

Sitten kävimme kirtämässä Seurasaaren TK:n porukan kera:
Kuva Tytti Saviaro

Vaelsimme Mustavuorella Annan, Topin ja Rypyn kanssa, kuvat Anna Mikkonen:

Huhtikuun lopulla osallistuimme Munkkiniemessä pidettyyn Match Showhun. Sää oli aika kalsea ja tuuli kovin, mutta Valpuri oli oma kiltti itsensä kehässä. En saanut sitä seisomaan kauniisti, mutta muuten se käyttäytyi oikein mallikelpoisesti. Tapasimme siellä pienen ja sievän Lempi whippetin:

Valpurilla alkoi toinen kiima 3.5. ja ollaan nyt sitten kuljettu tiukasti remmissä. Liikunnan piristämiseksi ollaan alettu hölkkäämään sekä jatkettu viime kesänä harjoiteltua pyöräilyä. Mä käytän monitoimitalutinta, joustopalaa ja valjaita koiralla- niillä pärjää ihan hyvin! Juokseminen on meillä aikamoista.. Ensin mennään tosi nätisti vierellä, sitten yks kaks pysähdytään tien penkkaan leikkimään liian houkuttelevalla kepillä, jolloin omistaja sinkoutuu johonkin suuntaan. Mutta onneksi suurin osa matkasta taittuu ihan mukavasti!
12.5. olikin sitten vuorossa Haminan näyttely. Jännitin jo pitkään etukäteen, sillä sen lisäksi että olen näyttelyamatööri, piti miettiä mihin saan tuoksuisen nartun uroksilta piiloon. Sain lainaksi valtavan häkin, mutta useista yrityksistä huolimatta en Valpuria sen sisään! Houkuttelin edellisenä päivänä lihapullien avulla, ilman toivottua tulosta.. Valpuri venyi ja venyi häkin sisään niin että se juuri sai napattua herkut, mutta takapää pysyi visusti häkin ulkopuolella. En tajua. Lohjalla tyttö oikein innoissaan meni Rypyn häkkiin ja näytti viihtyvänkin siellä. No, meillä oli se kapistus kuitenkin näyttelyalueella mukana ja leiriydyttiin sivuun. Onneksi samaan aikaan tuli muitakin whippetihmisiä ja meidän kaikki vierustoverit olivat narttuja. Itseasiassa Valpurin kiima ei vaikuttanut mitenkään koko näyttelyyn. Yksikään uros ei näyttänyt erityistä kiinnostusta. Kumma, mutta oikein hyvä juttu!
Haminassa kävi raivoisa tuuli. Mä tärisin aivan järkyttävästi koko sen vajaan pari tuntia mitä siellä vietettiin (olin siis pukeutunut aivan väärin). Käytiin ennen narttukehän alkua pikaisesti kokeilemassa pöydällä seisottamista ja meidät tunnistettiin! Pikkuliisan kasvattaja tuli tervehtimään ja sanoi Valpurin olevan täysin emänsä (Pikkuliisan Citronella) näköinen! Hän toimikin sitten mun tukena ja turvana koko esiintymisemme ajan antaen hyviä vinkkejä. Tapasin myös Valpurin serkkutytön, harmi etten muista koiran nimeä.
Valpuri esiintyi siis avoimessa luokassa. Tälläkään kertaa ens saanut Valpuria seisomaan nätisti. Se kyllä oli ihan rauhallinen, mutta veti jalat aina takaisin haluamaansa asentoon kun mä niitä yritin asetella. Puh, ikuisuus ongelma. Liikkuminen meiltä kuitenkin sujuu ainakin mun mielestä tosi hyvin!
Tuomari juoksutti meidät ees taas, mutta ei ympäri, joka oli mulle suuri ihmetyksen aihe, sillä osa koirista kiersi kehän. Sit yritettiin poseerata maassa kun arvostelua kirjoitettiin ja mä luulin meidän vuoron loppuneen jo kun kehäsihteeri tuli kertomaan tuloksia. Kehän laidalta meidät kuitenkin hoputettiin vielä takaisin poseeraamaan ja suoraan sanottuna olin kyllä aivan ulalla. Valpuri sai kun saikin ERI:n ja oltiin avoimen luokan kolmansia. Harmi ettei sijoituttu paremmin ja saatu SA:ta. Tässä Valpurin arvostelu:

'Excellent size and type. Feminine head with very nice expression. Excellent neck and chest. Good bones and angulation. Fallin a bit too much in the croup. Movin well. Coat ok.'

Tavoitteena olisi nyt harjoitella ja harjoitella seisotusta, käydä pari mätsäriä ja suunnata Mustialan whippet-näyttelyyn hyvin valmistautuneina!

Hyytävä Helmikuu.

Pakkanen on paukkunut jo viikon siinä -15-20 asteen välillä. Valpuria ei ole ihme kyllä ihan hirvittävästi palellut! Ollaan lähinnä tehty sellaisia 30min-tunnin lenkkejä jään reunaa käpsytellen. Irti en ole Valpuria laskenut yli viikkoon, sillä hällä on tapana revitellä sitten ihan täysillä ja kylmä ilma ottaa sitten keuhkoihin. Tämän tiukasti remmissä lenkkeilemisen kyllä huomaa, sillä tyttö käy aika kierroksilla.. Tänään oli hirveä vauhti päällä kokoajan ja jouduttiin väistämään vastaantulijoita hankeen sillä Valpuri yrittää hypätä JOKAISEN päälle. Lisäksi kaikki koirat pitää haukkua. Meno ei meillä siis normaalisti ole näin kaaosmaista, mutta yltyy aina kun joutuu pidemmän aikaa lepuuttamaan. En ole nyt viitsinyt agi-kurssillekaan meitä ilmota, sillä ollaan jo jonkun aikaa odoteltu toisia juoksuja. Pian alkaa jo olla 8kk aikaa ensimmäisistä..
Jäällä on jo jonkun aikaa näkynyt pilkkijöitä, mutta me vielä odotellaan ennen kuin uskalletaan mennä sinne kunnolla. Tietenkin lahden jäätyminen helpottaa suuresti meidän liikkumista, kun Valpurin uskaltaa päästää kunnolla juoksemaan ihan kodin vieressä. Ostin myös uuden ulkolelun ainaisen frisbeen sijaan, eli pehmoisen heitettävän Kongin. Eläinkaupan myyjä oli sitä mieltä, että juuri tuo on pehmoisista kestävin.
Huomiseksi on luvattu lauhempaa ilmaa ja aionkin viedä Valpurin illalla Lassilan isoon puistoon purkamaan kunnolla energiaa! Katsotaan jos siellä näkyisi meidän kavereita saluki-herra Tamiria ja pikku-whippet Cillaa! :)

Lohjan Whippet-Tapahtuma 26/11/2011

Laitetaan vielä perään muistelmat Lohjan whippet-tapahtumasta.
Meillä oli siis tiedossa koko päivän reissu ja lähdettiin matkaan ennen yhdeksää Annan kyydissä. Matkassa mukana olivat myös Piia, Tiuku ja heidän ihana kenneltyttönsä. Valpurin oli tarkoitus matkata takapaksissa Topin ja Rypyn kanssa, mutta pienten erimielisyyksien jälkeen otin tytön syliini. Ensimmäiset kehät olivat jo alkamassa kun saavuimme paikan päälle ja halli oli täynnä häkkejä. Majoituimme mahdollisimman syrjäiseen paikkaan missä vielä oli tilaa, pojat häkeissään ja tytöt makuualustoilla. Tiukulla oli meitä paremmat kamppeet matkassa; viltti ja oliskohan ollut tyynykin. :) Mä olin tosi hermostunut ja taisin rampata ympäriinsä.. Valpuri osallistui narttujen nuortenluokkaan ja saimme odotella sen alkua useamman tunnin. Esiintymisjännitys sitten näkyi meidän suorituksessa, vaikka Valpuri oli tosi nätisti ja rauhallisesti, niin mä suorastaan tärisin kehässä. Lopputulos oli että emme sijoittuneet. Tässä Valpurin arvostelu, tuomarina Kristin Hoff, Norja:

' Gott huvud, uttryck och hals. God överlinje. God benstomme. Skall ännu bli djupare i bröstet. Rör sig med god bredd bak. Något slarvigt fram. Rör sig bundet från sidan.'

Olisikohan tullut parempi arvostelu liikkeistä jos oltaisiin lämmitelty enemmän ensin? Noh, hyvää kokemusta meille molemmille kuitenkin! Jäätiin hallille ihan loppuun asti, myös siivoamaan tiloja. Iltapäivällä Valpurista huomasi että päivä oli ollut pitkä, sillä se rupesi haukkumaan non-stop (vaikka saikin Annalta poikien nakkeja..). Vastaisuuden varalle mun on parasta hankkia häkki, Valpuri sai nimittäin kokeilla Rypyn 'pesää' ja viihtyi siellä oikein hyvin.
Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva päivä, kiitoksia paljon matkaseurallemme!

Syksyistä peltoilua Kiwien ja Wandan kanssa.

Kuten kuuluukin, Valpurin lempi puuhaa on juokseminen, kovaa. Koska mulla on vain yksi koira, olen pyrkinyt järjestämään V:lle whippet-seuraa aina kun vaan mahdollista. Alkusyksystä tavattiin hurmaava Tiuku, Ryppy ja Topi, sekä vauhtitytöt Wanda ja Kiwie. Valpuri kuumuu juostessa melkosta paljon, joten turvallisuus syistä olen käyttänyt koppaa. Ei tule turhia tikkauskeikkoja! Tässä pari Riina Tuomisen ottamaa kuvaa:

Meidän talvi.

Lunta on tupruttanut ja pitää pientä pakkasta. Tosin tässä meren äärellä tuuli tekee ilman lähes viiltäväksi. Valpurilla on onneksi niin hyvät tamineet, että kelpaa ulkoilla!

Sisällä Valpurin elo onkin suurimmaksi osaksi lepäilyä. Myöhään iltaisin tyttö tosin innostuu hakemaan kaikki lelunsa korista ja levittelee ne ympäri olohuonetta.. Lemppareita ovat ihan tavis tennispallo, semmonen hirveen korkeelta vinkuva heppa, sekä uusin lisäys, 'pörrö'.