Kennelliiton koulutustilat Lahnustiellä ovat aika ahtaat ja valtava koiramäärä tarkoitti sitä, että jouduimme ensin asettamaan häkkimme myyntihuoneen puolelle. Heti sinne astuessamme huomasin siellä sijaitsevan Hannes Lohen geenitutkimuspisteen ja meninkin takki vielä päällä (ja überinnokas Vomppe toisessa kädessä) täyttelemään esitietolomaketta. Valpurin siru oli taas hukassa (kyllä se siellä on, mutten koskaan muista kummalle puolelle rintaa se on valunut) ja lukulaitteestakin patterit loppu, joten Vomppea ei saatu varmistettua. Ei se vissiin ollut niin justiinsa kuitenkaan, koska verinäyte päästiin joka tapauksessa antamaan. Vompen oikeasta jalasta ei suonta löytynyt, mutta vasen pulppusi senkin edestä. Olemme mekin nyt sitten vihdoin mukana tutkimuksessa. Tuli hyvä mieli. :)
Uroskehien jatkuessa ja jatkuessa mentiin etsiskelemään tuttuja ja vaihtamaan kuulumisia. Paljon niitä löytyikin ja Valpu sai pusutella vaikka ketä ihania ihmisiä, joita nähdään liian harvoin. Valpuri on selvästi elementissään whippetnäyttelyissä. Kaipa ne rotukaverit vaan ovat ihan parhaita ja pääasiassa mukavan rauhallisia sekä hiljaisia. Tyttö siis otti lungisti, imuroi nameja (sekä purkan!) lattioilta ja heilutti paljon häntäänsä. Meidän porukasta Milli oli siis ensimmäisenä kehässä ja loisti siellä oikean tähden lailla pokaten lopulta parhaan juniorin tittelin! On se Milli vaan niin kaunis ja ihana vekkuli luonteeltaan. Tiuku pyörähti avoimessa luokassa saaden hyvän arvostelun ja vietti loppuajan häkissä nukkuen. Tiukulla on Vompen kanssa sama ongelma, eli esiintymistä enemmän kiinnostaa namit ja lattian haistelu. Päädyttiin omistajansa kanssa siihen, ettei meistä vaan ole treenaamaan kehäkäyttäytymistä, vaikka jos jonkinlaisten temppujen opettaminen kyllä onnistuu helposti. Valpu ja Sipe osallistuivat käyttöluokkaan, johon sai osallistua kaikki koirat joilla on yksikin käyttötulos. Itse olen niin ylpeä Valpun maastotuloksista sekä ratakirjoista, joten oli aika itsestäänselvää ilmoittaa se käyttikseen. Kehässä rivissä seistessämme hamusi Valpu lähinnä nameja mun taskusta (namipussia en voinutkaan ottaa mukaan, koska tyypin pää olisi sitten ollut vaan siellä) ja näytti tuomarille takalistoaan. Mentiin viereiseen kehään treenailemaan ennen sooloamme, jotta Valpulle muistuisi edes jonkin sortin mielikuva siitä, mitä siellä kehässä kuuluu tehdä. Pöydällä se seisoi jokatapauksessa ihan hyvin (ei se siis muihin koiriin verrattuna seissyt hyvin, ei lähellekään sillä lailla kuin näyttelykuvissa nähdyt poseeraajat), ei ollut aivan katkarapuna yms. Liikkeitä näyttäessä kuitenkin nenä viisti aika pitkälti maata ja kun lässyttämällä sain sen nousemaan, seurasi Valpu mua kuin tokokoira tuijottaen suoraan silmiin. Hehehe. Loppuposessa tuomari neuvoi mua menemään kyykkyyn Valpun eteen ja se näytti ainakin sillä hetkellä toimivan, Valpu seisoi oikein kauniisti ja rauhassa! Loppupeleissä Sinna oli käyttiksen kolmas ja Valpu neljäs (/6). Aika hienosti just ja just sijoituttiin, joten saatiin ihana norsulelu ja nameja. Tässä Valpun mainio arvostelu:
Nice head and expression: good neck. Good top and underline. Good angulations in front and rear. Okay going and coming. She could use more reach in her rear when moving.
Kehästä päästyämme mä suuntasin heti ulos rauhoittumaan ja olin sitä mieltä ettei koskaan enää kehään. Kuitenkin mun mieli aina ajan kanssa sitten muuttuu ja voi olla että taas varsin pian meitä jossain näkee. Tätä kantaa puoltaa myös se, että ostin Vompille maailman kauneimman näyttelyhihnan turkooseilla bling-timanteilla.. Yhteenvedoksi; jos ei oteta meidän kehässäpyörimistä mukaan, päivä oli aivan mahtava. Taas kerran pääsi näkemään mitä erilaisimpia rotumme edustajia sekä läpättämään paskaa kivojen ihmisten kanssa, joita näkee aivan liian harvoin (ainakin talvella). Harrastusrintamalla on tiedossa kevään mittaan agia (paljon!!) ja sitten yks ihan toisenlainen juttu, josta kerron lisää jos se onnistuu. Joskus toukokuussa starttaamme varmaan maastoissa, jos Valpu pysyy terveenä ja sitten kesäkuussa radalla (!!!). Apua! Ratastartti vaatii meiltä vielä muutamat harkat kopituksissa ilmenneiden vaikeuksien takia, mutta mitä nyt kisakalenteria katselin, kesäkuun lopulla olis just hyvän kuuloinen ensikisa. Harrastuksia on meillä paljon, mutta ne onneksi menee tosi hyvin lomittain, niin että vain noin kerta viikkoon vaan harrastetaan. Jossain vaiheessa varmaan tarviin sen toisen koiran, kun ei tää into vieläkään tunnu loppuvan, vaan vain kasvavan. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti